KESÄN RIEMUJA

Näin kesäloman kynnyksellä on syytä miettiä kaikkia niitä hurjia vaaroja, joita mökkeillessä (tai joskus jopa kaupungissa) voi kohdata. Ja yksi vaarahan on ylitse muiden. Ampiaiset! Allekirjoittanuthan vietti toukokuun 4. päivänä kolme tuntia teho-osastolla ampiaisenpiston seurauksena... ja tämä siis TAVALLISEN ampiaisen piston seurauksena.

Tänä keväänä, ja jo viime keväänä, sain huolehtivilta perheenjäseniltä ja ystäviltä varoituksen jättiläisampiaisista (herhiläinen), joita on alkanut ilmaantua Suomeen viime vuosina. Kukaan ei tietenkään milloinkaan missään ollut itse sellaista vielä nähnyt, mutta lehtiartikkelit kuvineen toimivat varoituksen sanana.

Siis, kerrataan: Jättiläisampiaisia on Suomessa. Niitä on syytä varoa mökkeillessä. Kukaan ei ole niitä henk.koht. nähnyt.

Tämän tietäen siirrymme viime viikon keskiviikkoon. Tilanne: Olen yksin kotona, kerrostalossa, kaupungissa, Saksassa. Makuuhuoneen verhon takaa kuuluu omituisen kovaäänistä pörräystä. Ja siinä se sitten on. Herhiläinen!!! SUOMEN luontoon kotiutunut otus, jollaista KUKAAN ei ole vielä nähnyt.

Paniikki. Hengitys nopeutuu, veri pakenee päästä, kyyneleet kihoavat silmiin (tuttu pelkoreaktioni, ks. hammaslääkäri). Epäuskoista mutinaa "eihän tuollaista ole olemassa". Viesti Miskalle Suomeen... (Niinkuin se nyt mitään auttaisi.) Miskalta, joka oli juuri pari päivää aiemmin tutustunut uuden hätäpakkaukseni käyttöohjeisiin, tuli kuitenkin oiva neuvo: " Ota se adrenaliinipiikki, poista sokka ja lyö se nasevasti herhiläisen yläreiteen. Ei pyllyyn. Varo refleksinykäystä. Pidä 10 sekuntia paikoillaan, hiero sitten osumakohtaa ja lopuksi menette yhdessä lääkäriin."

No ainakin paniikki helpotti hetkeksi nauramiselta. Jopa niin, että uskalsin ottaa valokuvan tästä luonnonoikusta.


(Verhossa oleva kuu on leveimmältä kohdaltaan n. 3 cm)

Myöhemmin tutkin netistä kuinka vaarallinen tämä herhiläinen oikein onkaan. Se on onneksi rauhaa rakastava, eikä lainkaan niin kiukkuinen ja päällehyökkäävä kuin tavallinen ampiainen. Allergisiakin rauhoiteltiin, ettei myrkky ole sen voimakkaampaa kuin tavallisenkaan ampiaisen - sitä vain on KOLME KERTAA ENEMMÄN!!! Todella rauhoittava tieto. Kaiken lisäksi tämä otus on ainakin Saksassa rauhoitettu, joten en sitä tappanut (= en uskaltanut mennä niin lähelle).

Löysin myös oivan neuvon kuinka tällaisen otuksen voi näppärästi toimittaa ulos: Kastetaan sormenpää sokeriliemeen, sitten viedään sormi lähelle herhiläistä ja kas, sepä makealle persona hypähtää iloisesti sormenpäähän istumaan. Sitten vain kuljetetaan se ulkotiloihin, ravistetaan sormesta irti (ja toivotaan lujasti ettei se tällä välin älyä pistää sitä myrkkysatsiaan siihen sormenpäähän).

Ja kuinka tarina päättyy? Ei, en kastanut sormeani sokeriliemeen. En yrittänyt yhteistä kävelyretkeä herhiläisen kanssa. Enkä todellakaan tappanut sitä (sehän on kiellettyä), vaan soitin paikalle ystäväni, joka rohkean prinssin lailla kiirehti hätiin... vain todetakseeen, että otus on mennyt ulos omia aikojaan. Koko makuuhuone tutkittiin läpikotaisin, eikä mitään löytynyt. Siitä huolimatta nukuin seuraavan yön sohvalla, varmana siitä, että tuo ovela, vaikkakin rauhaa rakastava, otus oli sittenkin piiloutunut sänkyyni odottamaan hetkeä, jolloin pahaa aavistamatta pujahdan peiton alle.

Sen koommin emme ole Hugh Hornetin kanssa tavanneet.


MUKAVAA KESÄÄ KAIKILLE toivottelee pian kesälaitumille kirmaava Virpi